Kaiku, taustahäly ja suhina: äänitysongelmien korjaus vaihe vaiheelta

Moni ostaa uuden mikrofonin, kun äänitys kuulostaa huonolta, vaikka vika on huoneessa tai kaapelissa. Siksi ensimmäinen työvaihe on pelkkä kuuntelu. Äänitä kolmekymmentä sekuntia puhetta ja sen jälkeen kymmenen sekuntia täydellistä hiljaisuutta. Älä liiku, älä hengitä mikrofoniin äläkä koske pöytään. Kuuntele molemmat osat kuulokkeilla, jotka peittävät korvat kunnolla.

Hiljaisuuden aikana kuuluu kaikki se, mikä ei kuulu puheeseen: huoneen hurina, tietokoneen tuuletin, sähköinen sihinä. Puheosuudella kuuluu puolestaan huoneen vaikutus, eli kaiku ja ontto sävy. Kun erotat nämä kaksi, tiedät, kummasta suunnasta ongelmaa kannattaa lähteä purkamaan.

Kirjoita havaintosi paperille yhdellä lauseella per ongelma, esimerkiksi ääni kuulostaa kylpyhuoneelta tai hiljaisuudessa kuuluu tasainen sihinä. Lyhyt muistiinpano estää säätämästä kaikkea yhtä aikaa, jolloin et enää tiedä, mikä muutos auttoi.

• Äänitä puhetta ja hiljaisuutta erikseen
• Kuuntele kuulokkeilla, älä kaiuttimilla
• Kirjaa jokainen havainto yhdellä lauseella

Kaiku on ääntä, joka heijastuu seinistä, katosta ja lattiasta takaisin mikrofoniin pienellä viiveellä. Se ei aina kuulosta kaiulta. Usein puhe vain tuntuu kaukaiselta, ontolta tai epäselvältä, vaikka mikrofoni on lähellä. Helppo koe on taputtaa käsiä huoneen keskellä: jos taputuksen jälkeen kuuluu lyhyt kilahtava jälkikaiku, huone heijastaa liikaa.

Vaikein huone on tyhjä ja kova: paljaat seinät, ikkunat ja laminaattilattia. Pehmeät pinnat imevät ääntä. Verhot, matto, sohva ja kirjahylly täynnä kirjoja auttavat enemmän kuin useimmat odottavat. Mikrofonin taakse kannattaa saada pehmeä pinta, ei sen eteen.

Jos huonetta ei voi muuttaa, siirrä äänityspaikka. Vaatekaappi täynnä roikkuvia vaatteita on monelle yllättävän hyvä äänityskoppi. Siellä seinät ovat lähellä, mutta pehmeät kankaat ottavat heijastukset vastaan. Kokeile samaa lausetta kolmessa eri paikassa ja vertaa.

• Taputa käsiä ja kuuntele jälkikaikua
• Lisää pehmeitä pintoja mikrofonin taakse
• Kokeile vaatekaappia tilapäisenä äänityspaikkana

Mikrofoni poimii sekä suoran äänen että huoneen heijastukset. Mitä kauempana suusta mikrofoni on, sitä suurempi osuus huoneesta tulee mukaan. Kun siirryt kymmenen senttiä lähemmäs, puheen osuus kasvaa ja kaiku jää taustalle ilman että mitään muuta tarvitsee muuttaa.

Puheäänitykseen sopii usein noin kämmenen ja pienen sormen levyinen väli suusta mikrofoniin. Aivan liian lähellä ääni muuttuu muhkeaksi ja poksahtelee, joten etsi kohta, jossa ääni on täyteläinen mutta selkeä. Kääntämällä mikrofonia hieman sivulle suusta vältät myös hengityksen suoran puhalluksen.

Muista, että lähemmäs siirtyessä tulotaso nousee. Laske vahvistusta, ettei ääni leikkaudu. Harjoittele yhtä lausetta eri etäisyyksiltä ja nimeä tiedostot etäisyyden mukaan, jotta voit myöhemmin kuunnella ne peräkkäin ja valita parhaan.

• Siirry lähemmäs ennen kuin ostat mitään
• Käännä mikrofonia hieman suusta sivulle
• Laske vahvistusta, kun etäisyys lyhenee

Taustahäly on mikä tahansa ääni, joka ei kuulu puheeseen: jääkaapin hurina, ulkoa kantautuva liikenne, tietokoneen tuuletin tai sähkövalojen surina. Ohjelmilla voi vaimentaa osan, mutta aina hieman puheestakin. Siksi lähde kannattaa poistaa jo äänitysvaiheessa.

Kierrä huone hiljaisuudessa ja pysähdy kuuntelemaan. Sulje ikkuna, sammuta jääkaappi hetkeksi, jos se on samassa tilassa, ja siirrä tietokone pois mikrofonin läheltä tai laita se kauemmas pöydän alle. Mikrofoni poimii enemmän siitä suunnasta, johon sen herkin puoli osoittaa, joten käännä sen selkä häiriölähdettä kohti.

Dynaaminen mikrofoni sietää taustahälyä yleensä paremmin kuin kondensaattorimikrofoni, koska se on vähemmän herkkä. Jos häiriöt ovat jatkuvia eikä huonetta voi hiljentää, tämä on yksi syy harkita dynaamista mallia. Se on perusteltu valinta, ei kompromissi.

• Kierrä huone hiljaisuudessa ja kuuntele
• Sammuta tai siirrä tuulettimet ja laitteet
• Käännä mikrofonin selkä häiriölähteen suuntaan

Suhina on tasainen, kohiseva ääni, joka kuuluu myös hiljaisuudessa. Yleisin syy on liian pieni mikrofonin vahvistus yhdistettynä siihen, että ääni nostetaan myöhemmin äänekkäämmäksi. Silloin suhina nousee mukana. Ratkaisu on äänittää voimakkaammalla tulotasolla niin, että puhe on selvästi vahvempi kuin kohina, mutta ei leikkaudu.

Toinen syy on kaapeli. Huono tai löysä XLR-liitin, taittunut kaapeli tai halpa USB-jatkojohto voi tuottaa surinaa. Vaihda kaapeli ja kokeile toista liitäntää. Jos suhina häviää, kaapeli oli syy. Pidä mikrofonikaapelit erillään virtajohdoista, koska ne voivat indusoida kuuluvaa hurinaa.

Kolmas syy on äänirajapinta tai tietokoneen oma ääniliitäntä. Sisäänrakennetut liitännät ovat usein kohisevia. Erillinen rajapinta antaa puhtaamman signaalin. Kokeile suhinaa kuulokkeilla ja vedä vahvistus nollaan: jos suhina pysyy, vika ei ole mikrofonin tulotasossa.

• Nosta vahvistusta, kunnes puhe on selvästi kohinaa vahvempi
• Vaihda kaapeli ennen kuin epäilet mikrofonia
• Pidä signaalikaapelit erillään virtajohdoista

Korjausten ydin on järjestelmällisyys. Muuta aina vain yhtä asiaa ja äänitä sama lause uudelleen. Jos vaihdat samalla huonetta, etäisyyttä ja kaapelia, et opi mikä auttoi. Nimeä tiedostot selkeästi, kuten kaappi-kaksikymmentä-senttiä, ja kuuntele ne peräkkäin.

Hyvä järjestys on yleensä tämä: ensin huone ja äänityspaikka, sitten mikrofonin etäisyys, sitten tulotaso ja lopuksi kaapelit ja liitännät. Näin korjaat ensin ne asiat, jotka vaikuttavat eniten ja maksavat vähiten.

Älä tavoittele täydellistä hiljaisuutta tai studion äänieristystä. Tavoite on äänitys, jossa puhe on selkeä, taustahälyä ei huomaa tavallisessa kuuntelussa ja jälkikäsittelyä tarvitaan vähän. Kun olet löytänyt toimivan asetuksen, kirjoita se muistiin ja käytä samaa joka kerta.

• Muuta yhtä asiaa kerrallaan
• Korjaa ensin huone, sitten etäisyys, sitten tulotaso
• Kirjaa toimiva asetus muistiin