Kun s-kirjaimet viilsivät: Annan podcast ja pop-suojan oikea paikka

Anna otti yhteyttä syksyn alussa. Hän on äidinkielenopettaja ja äänittää kotona lyhyttä podcastia oppilaiden vanhemmille. Laitteet olivat kunnossa: kondensaattorimikrofoni, pieni äänirajapinta ja kuulokkeet. Silti jokainen s-kirjain viilsi korvaa, ja t-äänteiden kohdalla kuului pehmeä poksahdus.

Annalla oli jo mikrofonin edessä ohut vaahtomuovisuoja, jonka hän oli ostanut mikrofonin mukana. Hän epäili itse mikrofonia ja mietti uuden ostamista. Pyysin häntä ensin lähettämään lyhyen äänitteen ja kuvan työpisteestä, ennen kuin hän käyttäisi rahaa mihinkään.

Kuvasta näkyi heti kaksi asiaa. Mikrofoni oli noin kahden sormen päässä suusta, ja Anna puhui suoraan sen keskelle. Äänitteestä kuuli, että terävyys ei ollut laitteen vika vaan puhekohdan ja etäisyyden yhteisvaikutus.

Poksahdus syntyy, kun p- tai b-äänteen mukana tuleva ilmapuhallus osuu mikrofonin kalvoon. Kalvo liikahtaa äkisti, ja äänitteeseen tulee matala tömähdys. Sen voi kokeilla kädellä: pidä kämmen suun edessä ja sano 'pata'. Tunnet ilmavirran, ja mikrofoni kuulee saman.

Suhinaäänteet ovat eri asia. S ja z sisältävät paljon korkeaa taajuutta, ja monissa kondensaattorimikrofoneissa juuri tämä alue korostuu. Kun mikrofoni on lähellä, terävyys kasvaa, koska korkeita taajuuksia tulee suoraan suusta. Pop-suoja vaimentaa ilmapuhallusta mutta ei juuri poista suhinaa.

Siksi Annan ongelma oli kaksiosainen. Poksahdukset korjaantuvat suojalla ja etäisyydellä, terävät s-äänteet taas mikrofonin kulmalla ja puhetavalla. Kun nämä kaksi erottaa toisistaan, korjaus on paljon helpompi kohdistaa.

• Poksahdus on ilmapuhallusta, matalaa tömähdystä
• Suhina on korkeaa taajuutta, joka tuntuu viiltävältä
• Suoja auttaa ensimmäiseen, kulma ja puhetapa jälkimmäiseen

Ehdotin Annalle ensin pientä muutosta: pop-suoja pidetään mikrofonista noin kahden sormen levyisen välin päässä ja suusta vielä noin kämmenen leveyden verran. Suoja toimii, kun ilmavirta ehtii hajota ennen kalvoa. Jos suoja on aivan mikrofonin pinnassa, hyöty jää pieneksi.

Toinen muutos oli kulma. Anna siirsi mikrofonin hieman suun sivulle ja käänsi sen vähän alaspäin, niin että hän puhui kalvon ohi eikä suoraan siihen. Ilmapuhallus kulkee silloin mikrofonin ohi, ja s-äänteet pehmenevät, koska suora korkeataajuinen säde ei osu kalvon keskelle.

Etäisyyttä hän kasvatti noin kymmeneen senttiin. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta ääni muuttui heti. Pehmeys tuli ilman, että yhtään asetusta olisi tarvinnut koskea ohjelmassa.

• Suoja kahden sormen päähän mikrofonista
• Mikrofoni hieman suun sivulle ja kevyesti alaspäin
• Etäisyys noin kämmenen leveys tai hieman enemmän

Laitteen asennuksen jälkeen kävimme läpi puhetapaa. Annalla oli tapana painottaa s-äänteitä, kun hän luki ääneen selkeyden vuoksi. Opettajan työssä se on tuttua, mutta mikrofonin edessä se korostuu. Pyysin häntä puhumaan hieman rennommin ja lyhentämään s-äänteitä, ikään kuin hän juttelisi pöydän ääressä.

Toinen harjoitus oli lukea sama kappale kolme kertaa eri tavoin: tavallisesti, hieman hiljaisemmin ja pää kevyesti sivulle käännettynä. Vertasimme äänitteitä kuulokkeilla. Hiljaisempi ja sivuttain suunnattu versio kuulosti selvästi pehmeämmältä, ja lopulta Anna yhdisti näistä kaksi.

Tärkeää oli, ettei hän yrittänyt puhua kuin toisen ihmisen äänellä. Tavoitteena oli vain vähentää liioittelua, ei muuttaa persoonaa. Kuuntelu kuulokkeilla jo äänityksen aikana auttoi huomaamaan terävät kohdat heti.

• Puhu rennommin ja lyhennä s-äänteitä
• Vertaa kolme lukukertaa kuulokkeilla
• Pidä oma äänesi, vähennä vain korostusta

Anna ei ostanut uutta mikrofonia. Hän vaihtoi pop-suojan jäykemmin kiinnittyvään metalliverkkosuojaan, joka pysyi paikallaan eikä painunut mikrofonia vasten. Muuten hän piti kaiken ennallaan: saman mikrofonin, saman äänirajapinnan ja saman huoneen.

Äänitteen ero oli kuultavissa jo ensimmäisellä kokeilulla. Poksahdukset jäivät lähes kokonaan pois, ja s-äänteet kuulostivat luonnollisilta eivätkä enää viiltäneet. Anna kertoi, että hän oli kuunnellut vanhaa jaksoa ja huomannut, kuinka väsyttävää se oli.

En lupaa, että jokaisen tapauksen ongelma ratkeaa näin pienellä muutoksella. Joskus syy on huoneessa tai mikrofonin ominaisuuksissa. Annan kohdalla ongelma oli kuitenkin sijoittelu ja puhekohta, ja ne korjaantuivat kokeilemalla rauhassa.

Jos omassa äänitteessäsi on terävyyttä tai poksahduksia, tee ensin lyhyt vertailu. Äänitä sama lause kolmesti: mikrofoni suoraan suun edessä, mikrofoni hieman sivussa ja suoja kunnolla paikallaan. Kuuntele kuulokkeilla ja merkitse, mikä versio kuulostaa rauhallisimmalta.

Muista, että muutokset kannattaa tehdä yksi kerrallaan. Jos siirrät suojaa, kulmaa ja etäisyyttä yhtä aikaa, et tiedä, mikä auttoi. Anna kirjoitti jokaisen muutoksen paperille ja äänitti jokaisesta pienen pätkän, ja tämä oli hänen kokeilunsa paras ratkaisu.

Kun löydät toimivan asetuksen, merkitse sen paikka teipillä pöytään tai mittaa etäisyys. Seuraavalla kerralla sama asento löytyy nopeasti, ja äänitteet pysyvät keskenään samanlaisina.

• Äänitä sama lause kolmella asetuksella
• Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan
• Merkitse toimiva asento muistiin tai teipillä