Miksi ääneni on välillä liian hiljainen tai särisee? Vahvistuksen säätö

Moni kysyy minulta ensimmäisellä tunnilla saman asian: miksi äänitys on joko niin hiljainen, että sitä joutuu nostamaan jälkikäteen, tai niin kova, että se rahisee? Syy on lähes aina vahvistuksen eli gainin säädössä äänirajapinnassa. Se on nuppi, joka päättää, kuinka voimakkaana mikrofonin heikko signaali tulee tietokoneelle.

Ajattele vedenkeittimen hanaa. Jos avaat sen liian vähän, kannu täyttyy hitaasti ja vettä tulee vähän. Jos avaat sen täysille, vesi roiskuu yli. Gain toimii samoin: tarvitset juuri sen verran, että signaali täyttää tason sopivasti ilman ylivuotoa.

Hyvä uutinen on, että asia ei vaadi kalliita laitteita. Se vaatii kymmenen minuutin harjoittelun ja muutaman tavan, joita käyn tässä läpi samassa järjestyksessä kuin kurssilla.

Mikrofoni tuottaa hyvin pienen sähköisen jännitteen. Äänirajapinnan esivahvistin nostaa sen tasolle, jonka muunnin osaa muuttaa digitaaliseksi. Jos nostat vahvistusta, nouset samalla sekä äänen että laitteen oman kohinan voimakkuutta. Siksi liian suuri gain ei ole turvallinen tapa varmistaa, että äänitys on kuultavissa.

Toinen asia on äänilähde. Kun puhut mikrofoniin kymmenen senttiä päästä, signaali on moninkertaisesti voimakkaampi kuin puolen metrin päästä. Sama gain-asetus ei siis toimi kaikissa tilanteissa. Jos siirrät mikrofonia, tarkista taso uudelleen.

Dynaaminen mikrofoni tarvitsee yleensä enemmän vahvistusta kuin kondensaattorimikrofoni, koska sen signaali on heikompi. Tämä selittää, miksi sama nupin asento tuntuu eri mikrofoneilla aivan eri kohdalta.

• Gain nostaa myös kohinan, ei vain puhetta
• Etäisyyden muutos vaatii uuden tason tarkistuksen
• Dynaaminen mikrofoni tarvitsee yleensä enemmän vahvistusta

Aloita nuppi minimissä. Puhu normaalilla äänenvoimakkuudella samalla tavalla kuin tulevassa äänityksessä, ja nosta gainia, kunnes mittari liikkuu selvästi. Älä testaa kuiskaten, koska silloin et löydä oikeaa arvoa.

Sitten puhu lauseen verran kovemmin kuin yleensä, esimerkiksi innostuessasi tai naurahtaessasi. Mittarin ei pitäisi kertaakaan osua punaiselle. Jos osuu, laske gainia vähän ja kokeile uudestaan. Tavoitteena on, että tavallinen puhe liikkuu mittarin keskialueella ja kovimmat kohdat jäävät reilusti alle ylärajan.

Äänitä lopuksi kymmenen sekuntia ja kuuntele kuulokkeilla. Mittari ei kerro kaikkea: särö kuuluu usein ennen kuin se näkyy. Jos jokin kohta kuulostaa teräväreunaiselta tai tukkoiselta, laske gainia hiukan ja toista testi.

• Aloita nupista minimissä ja nosta hitaasti
• Testaa sekä tavallisella että kovemmalla äänellä
• Tarkista lopuksi kuulokkeilla, ei vain mittarista

Digitaalinen särö syntyy, kun signaali ylittää sen, mitä muunnin pystyy tallentamaan. Se kuulostaa rapisevalta ja karhealta, eikä sitä voi korjata jälkikäteen. Hiljaisen äänityksen sen sijaan voi nostaa, mutta samalla nousee kohina, joka oli taustalla kaiken aikaa.

Siksi epäröivä aloittelija tekee usein virheen, jonka seuraukset ovat vakavammat toisessa suunnassa. Hiukan liian hiljainen on parempi kuin hiukan liian kova. Jätä siis varaa, äläkä yritä saada mittaria täyteen.

Hyvä nyrkkisääntö on pitää tavallisen puheen huiput suunnilleen kuusi–kymmenen desibeliä alle ylärajan. Kuulostaa teknisesti kummalliselta, mutta käytännössä se tarkoittaa, että mittarin pitäisi nousta pari kolmannesta ylhäältä päin laskettuna, ei aivan reunaan.

Kuvittele esiintyjä, joka äänittää kotona tuntiohjelmaa yhdellä mikrofonilla. Hän on säätänyt gainin aamulla, kun oli vielä hiljaista ja energia matalalla. Illalla hän on virkeämpi, puhuu kovempaa ja liikkuu lähemmäs mikrofonia. Ääni särkyy, mutta hän huomaa sen vasta editoidessa.

Ratkaisu on yksinkertainen: säädä taso aina uudestaan ennen jokaista äänityskertaa ja äänitä pieni testi. Kuuntele se. Tämä kestää alle kaksi minuuttia ja säästää usein koko jakson uudelleen äänittämiseltä.

Toinen hyvä tapa on äänittää koko jakso hiukan hiljaisemmaksi kuin tuntuu tarpeelliselta. Jälkikäteen nostettu taso on kestävämpi kuin särkynyt huippu.

• Säädä taso jokaisen äänityskerran alussa
• Äänitä lyhyt testi ja kuuntele se
• Pidä mieluummin hiukan liian hiljaa kuin liian kovaa

Kun tapa on kerran tuttu, koko tarkistus vie vain hetken. Käy läpi sama järjestys joka kerta, niin et joudu arvaamaan, mikä meni pieleen.

Ensin mikrofoni oikealle etäisyydelle ja kulmaan. Sitten gain minimistä ylös puhuen normaalilla äänellä. Sen jälkeen kovempi lause huippujen testaamiseksi. Viimeiseksi lyhyt koeäänitys kuulokkeilla kuunneltuna. Jos mikään näistä ei tunnu oikealta, lähde liikkeelle uudestaan alusta eikä korjaa yksittäistä nuppia sattumanvaraisesti.

• Etäisyys ja kulma kuntoon ennen gainia
• Taso normaalilla puheella, ei kuiskaten
• Kovempi lause huippujen testaamiseksi
• Koeäänitys ja kuuntelu kuulokkeilla