Näin sijoitan mikrofonin puheäänitykseen: työkalut ja mittanauha
Mikko kertoo, mitä välineitä ja tapoja hän käyttää mikrofonin etäisyyden, kulman ja paikan asettamiseen, jotta puheääni pysyy tasaisena joka äänityskerralla.
Mikko Laaksonen · · 4 min lukuaika
Miksi sijoittelu on työkalupakin tärkein osa
Kun opetan mikrofonin sijoittelua, aloitan aina samasta havainnosta: sama mikrofoni kuulostaa kahdella eri etäisyydellä kahdelta eri mikrofonilta. Siksi en pidä sijoittelua hienosäätönä vaan perustana, jonka päälle kaikki muu rakentuu.
Tässä kirjoituksessa en käy läpi mikrofonien tyyppejä enkä vahvistuksen säätöä, vaan niitä pieniä välineitä ja menetelmiä, joiden avulla paikka löytyy ja pysyy samana. Ne maksavat vähän, mutta säästävät paljon uudelleenäänityksiä.
Syksyisin kotistudiot täyttyvät uusista opiskelijoista, ja lähes jokaisen ensimmäinen ongelma on se, että mikrofoni seisoo milloin missäkin. Hyvä menetelmä tekee äänityksestä toistettavan, ja toistettavuus on se, mitä aloittelija eniten tarvitsee.
Mittanauha ja kämmenen leveys
Yksinkertaisin työkalu on tavallinen mittanauha. Mittaan etäisyyden suusta mikrofonin kalvoon ja kirjaan sen muistiin. Puheelle sopiva alue on usein noin kämmenen leveyden verran, eli viidestä kymmeneen senttiä, mutta tarkka luku riippuu mikrofonista ja äänestä.
Jos mittanauhaa ei ole käsillä, käytän kättä. Peukalo suuhun ja pikkusormi mikrofoniin antaa kelvollisen lähtökohdan. Se ei ole tarkka mittaus, mutta se pitää etäisyyden samana eri päivinä, ja juuri samuus on tavoite.
Opiskelijoille neuvon ottamaan kuvan asetelmasta ennen jokaista äänitystä. Kuva kertoo seuraavalla kerralla, missä mikrofoni oli, miten korkealla ja kuinka kallellaan.
- Mittaa etäisyys kalvosta suuhun, ei mikrofonin rungosta
- Kirjaa luku ylös ja käytä samaa jatkossa
- Ota kuva asetelmasta jokaisen äänityksen alussa
Mikrofonivarsi, jalusta ja iskunvaimennin
Pöytäjalusta on halpa, mutta se välittää pöydän jytinän suoraan mikrofoniin. Siksi suosittelen mikrofonivartta, joka kiinnitetään pöydän reunaan ja jonka saa käännettyä pois tieltä. Vartta liikuttamalla kulma ja korkeus säätyvät sormenpäällä.
Mikrofonin ja varren väliin kuuluu iskunvaimennin, eli joustavalla ripustuksella toimiva kehikko. Se vaimentaa pöytään osuvat kolahdukset ja näppäimistön äänet. Esimerkiksi kun kirjoitat muistiinpanoja äänityksen aikana, vaimentimeton asetelma tallentaa jokaisen näppäimen napsahduksen mukaan.
Tarkista, että varren kaapeli ei roiku vapaana. Kiinnitä se teipillä tai tarranauhalla varren mukaan, jotta se ei kolise ja jotta mikrofoni pysyy paikallaan, kun liikutat vartta.
- Valitse varsi, joka kestää mikrofonin painon notkahtamatta
- Asenna iskunvaimennin aina, kun mikrofoni on pöydän lähellä
- Kiinnitä kaapeli varteen löysälle silmukalle
Kulma: puhu hieman sivuttain
Moni asettaa mikrofonin suoraan suun eteen, ja juuri siinä syntyvät poksahdukset ja terävät s-äänteet. Siirrän mikrofonin hieman suun sivulle tai ylemmäs ja käännän sen kohti suuta vinossa. Ilmavirta kulkee silloin kalvon ohi eikä suoraan siihen.
Kokeile itse: sano ääneen pakkaus, tupakka, kaupunki ja merkitse äänitykseen kohta, jossa kulma vaihtuu. Kuuntele kolme versiota peräkkäin kuulokkeilla. Ero kuuluu yleensä heti, vaikka kulmaa muuttaisi vain muutaman sentin.
Pop-suoja auttaa, mutta se ei korvaa kulmaa. Suoja vaimentaa ilmavirtaa, kulma ohjaa sen pois. Käytän molempia, ja siksi äänitykset kestävät myös sellaisen hetken, jolloin innostun ja puhun normaalia lujempaa.
Huone ja istumapaikka tekevät osan työstä
Mikrofonin paikka ei ole vain suhde suuhun vaan myös huoneeseen. Istun mieluummin huoneen keskeltä sivuun kuin kovan seinän viereen, koska seinästä heijastuva ääni sekoittuu puheeseen ja kuulostaa kaiulta. Pehmeä sohva tai verhot selän takana auttavat jo paljon.
Yksinkertainen testi: taputa käsiä äänityshuoneessa ja kuuntele, kuinka kauan jälkikaiku soi. Jos se kuuluu selvästi, lisää huoneeseen tekstiilejä tai siirrä äänityspaikka toiseen nurkkaan. Mikrofoni ottaa sen, minkä huone antaa.
Kun löydät hyvän paikan, merkitse se. Teippi lattiaan tuolin jalkojen kohdalle ja merkki pöydän reunaan varren kohdalle riittävät. Seuraavalla kerralla asetelma on valmis ennen kuin ehdit painaa äänityksen aloitusta.
- Vältä istumista suoraan kovan seinän edessä
- Taputa käsiä ja kuuntele kaiun kesto
- Merkitse tuolin ja varren paikka teipillä
Lyhyt testiäänitys ennen jokaista kertaa
Viimeinen menetelmä on tylsin ja hyödyllisin: äänitä aina ensin kymmenen sekuntia testiä. Lue sama lause, jota käytit edelliselläkin kerralla, ja kuuntele se kuulokkeilla. Jos ääni kuulostaa erilaiselta kuin viimeksi, jokin on muuttunut, ja syy löytyy yleensä sijoittelusta.
Kun testi on kunnossa, aloita varsinainen äänitys. Kun se ei ole, korjaa yksi asia kerrallaan: ensin etäisyys, sitten kulma, sitten huone. Muutamme vain yhtä, jotta tiedämme, mikä auttoi.
Tämä rutiini vie minulta alle minuutin, ja olen oppinut luottamaan siihen enemmän kuin mihinkään muuhun työkaluun. Opiskelijoilleni se on usein se tapa, joka lopulta muuttaa äänityksen sattumasta käsityöksi.
Hyvä sijoittelu ei vaadi kallista välineistöä vaan muutaman yksinkertaisen tavan: mittanauhan, kunnollisen varren, iskunvaimentimen, sopivan kulman ja merkityn istumapaikan. Kun nämä pysyvät samoina, äänityksistä tulee keskenään vertailukelpoisia ja ongelmat löytyvät nopeasti. Kokeile ensi kerralla kirjata etäisyys ja kulma ylös ja vertaa tulosta viikon päästä. Kuulet eron, ja se kertoo enemmän kuin yksikään laitelista.
Mikko Laaksonen
Pääopettaja, äänitekniikkaMikko on äänittänyt puhetta ja musiikkia yli kaksikymmentä vuotta. Hän selittää tekniset asiat arkisilla esimerkeillä.